Ikäerosuhteesta

Täällä on ollut viime aikoina hiljaista, sillä kirjoittaminen on jostain syystä tökkinyt. Tilanne kotona on tällä hetkellä parempi ja ainakin toistaiseksi olen päässyt eroon suurimmasta ahdistuksesta. Suurin "innostus" lähtemiseen on kuivahtanut tältä erää kasaan ja välillä tuntuu, että olisi niin kauhean helppo vajota takaisin entiseen ajattelemattomuuteen ja siihen, että välitä mistään. Yritän kuitenkin estää itseäni tekemästä niin.

Yrittämistä tämä vaatii hirveästi, sen olen huomannut. Joskus tuntuu, ettei jaksa ja välillä taas tuntuu, että eihän se niin kovin vaikeaa olekaan. Katsotaan nyt pikkuhiljaa, miten asiat etenevät. Parisuhdeterapiasta ei ole nyt vähään aikaan ollut puhetta, mutta itse asiassa aloin pohtia, että ehkä voisin mennä ihan yksin jonkun terapeutin juttusille. En usko, että kaikki ahdistukseni johtuu parisuhteesta, on varmaan monia muitakin asioita, jotka pitäisi itselleni selvittää.

Viikonloppuna olin viettämässä siskoni synttäreitä. Sisko on minua huomattavasti vanhempi, joten meillä ei ole juurikaan mitään yhteistä. Nyt minut kuitenkin vihdoin kutsuttiin juhlimaan siskon ja hänen kavereidensa kanssa. Joskus lapsena olisin antanut vasemman korvani siitä ilosta, että olisin päässyt heidän mukaansa, mutta nyt olin vähän että joo...

Ilta meni kuitenkin yllättävän mukavasti. En tosin jaksanut pysyä kärryillä aina siitä, kuinka monta lasta kenelläkin on ja minkä ikäisiä ne ovat ja mihin kouluun ne nyt menevät... Kaikkea sellaista siis, mikä meikäläisen kannalta on todella boring. Suurin osa ajasta pyörittiin kuitenkin onneksi muissa aiheissa.

Tämä oli myös ensimmäinen kerta kun näin siskon humalassa ja päin vastoin. Ikäerosta johtuen emme siis kauheasti ole yhdessä ryypiskelleet ja bilettäneet. Se oli kuitenkin yllättävän mukavaa ja täytyy myöntää, että sisko tuntui paljon normaalia mukavammalta siinä tilassa. :)