Tatuoitu nainen

Edelleen on ihan paska olo. En osaa oikein muuta sanoa. Toisaalta tahtois lähteä, mutta toisaalta ei uskalla. Eikä kai tahdokaan. Jotain ihmeen valaistumista odotan edelleen. Sikäli tuntuu paremmalta, että olen pystynyt joillekuille kirjoittamaan tuntojani, samoin tänne blogiin. Olin monta vuotta ihan tukossa, en uskaltanut edes ajatella tiettyjä asioita. Nyt ne alkavat tulla ulos, mikä on varmaan ihan hyvä. En vaan yhtään tiedä mihin se johtaa.

Kotiin meno töiden jälkeen ahdistaa mua ihan hirveästi. Eilen mun vatsa oli koko illan kipeä ja rintaa pisti. Varmaan jotain fyysisiä stressioireita. No, se hyvä puoli ainakin tästä on, että töissä on mukava olla. Ei tartte ajatella mitään liian henkilökohtaista ja on jotain tekemistä. Harmi vaan, kun tänne ei voi jäädä yöksi. Viikonlopun ajatteleminen kauhistuttaa. En tiedä mitä siitä tulee. Nyt olen pystynyt vetoamaan siihen, että olen väsynyt ja vatsakipuinen, mutta jossain vaiheessa mies alkaa jankkaamaan, että mikä mua vaivaa. Kun en itsekään ihan tiedä.

Olen ajatellut ottaa tatuoinnin. Siis olen ajatellut sitä monta vuotta, mutta en ole keksinyt millaisen ja mihin paikkaan. Nyt mulla alkaa olla jotain ajatuksia jo ja menen tänään paikalliseen tatskapaikkaan katsomaan mitä siellä on. Tämmöistä olen itsekseni piirrellyt.










Siis ei noita kaikkia vaan joku noista, ehkä. Työkaveri ehdotti jotain kiinalaista kirjoitusmerkkiä, mutta en tiedä mitä. Toivoisin, että tatska merkkaisi mulle jotain, en viitsi kiduttaa itseäni tuntikausia (tai miten kauan sen tekemiseen nyt meneekään) ja sitten olla loppuelämää jonkun ihan merkityksettömän jutun kanssa.

Katsotaan mihin päädyn, vai saanko otettua mitään.

(Kuvat on vasemmalta oikealle siis kelttiläinen risti, udjat ja ankh)