There's only so much a heart can endure

Täytyy myöntää, että tuo ulkona oleva vesisade sopii oikein hyvin tunnelmiin juuri nyt. Mikään ei ole varmaan ärsyttävämpää kuin olla masentunut kauniilla ilmalla. Kunnon depis tarvitsee ihan ehdottomasti mahdollisimman kurjan ilman. Siitä saa jollain perverssillä tavalla tyydytystä.

Mulla on edelleen ihan jakomielitautinen olo. Mies oli eilisen illan ja tämän päivän tosi mukava ja nyt taas tuntuu että ihan turhaan olen tällä tavalla epävarma. Että kyllä tämä tästä ja kaikki ikävät asiat menevät kyllä ohi ja niin edelleen. Toisaalta taas ei tunnu siltä niin yhtään. Jotenkin mä odotan vaan jotain merkkiä, joka kertoisi mitä mun pitää tehdä. Mä vaan olen odottanut sitä merkkiä viimeiset viisi vuotta.

Toisaalta tuntuu, että voisi olla paljon paremmin kun vaan lähtisi ja antaisi tämän olla. Toisaalta taas pelottaa se, että teen elämäni suurimman virheen. Mutta myös se pelottaa, että mä kitkutan vielä viis vuotta ja sitten huomaan, että no oho, olispa ehkä kannattanut jo antaa olla.

Kaveri jolle tuossa kesällä sähköpostissa pystyin vähän jotain avautumaan, sanoi että ihmisillä on aina joku raja näissä asioissa. Että se vaan riippuu siitä, missä kenenkin raja kulkee. Musta tuntuu joskus, että mä olen mennyt jo kaikkien rajojen yli ja siksi millään ei ole enää väliä.

Toisaalta taas toinen kaveri sanoi, että tiedänhän mä, että on ihmisiä jotka rakastaa mua just sellaisena kun olen. Voi kuulostaa aika uskomattomalta, mutta se tuli kuin isku päin naamaa. Se tapahtui silloin kun mies lähti kävelemään niistä bileistä ja itkin kavereideni olkaa vasten. Jotenkin vaan tuntui niin uskomattomalta kuulla kaverilta, että sen mielestä mä olen hyvä just tämmösenä.

Kun musta nimenomaan tuntuu, että mun pitää olla jonkunlainen. Mies aina esimerkiksi muistaa huomauttaa, että mä olen lihava. Tai kun otan lisää ruokaa, niin se sanoo ihmetellen, että vieläkö sä otat. Kaikkein hulluinta on, että pari vuotta sitten olin 10-15 kiloa laihempi, mutta silloinkin mies haukkui mua lihavaksi.

Kliseistä tai ei, mutta kantribiiseistä löytää aina jotain tilanteeseen sopivaa...

Swim to the nearest distant shore
There's only so much a heart can endure
You gave it your best, forgive yourself
You can't hold on anymore
It's not as far as it might seem
Now it's time to let go of old dreams
Every heart for itself
Swim to the nearest distant shore

Trisha Yearwood - Nearest Distant Shore