Tuntuu että hajoan,
tukehdun tai pirstoan.
Minkä tuntenut olen se muuttuu,
en tiedä mikä, mutta jokin puuttuu.
Tuntuu että olen kahleissa,
vailla vapautta, valheissa.
En näe eteen, vain taaksen ja pelkään
se mitä on siellä hukkuu pimeään.
Voi kun tulisi joku ja sanoisi
mitä tehdä ja mut pois nostaisi.
Ai minä vai?
- Saskia
- Vajaa kolmekymppisen punapään jorinoita työstä joka on kivaa, työpaikoista jotka vituttavat, harrastuksista joille on liian vähän aikaa, parisuhteesta joka ei aina ole niin helppo ja kaikesta muusta mitä siihen välille jää.
Saskia
Arvoisa lukijani...
...jos tunnistat minut tästä blogista, pidäthän sen omana tietonasi!
Muuta mukavaa
Näin ennen
-
▼
2007
(37)
-
▼
syyskuuta
(16)
- Kun mikään ei toimi
- Morning Glory
- No Logo
- Vaiherikas viikonloppu
- Kaikki on jo nähty, siksi pisteen nyt teen
- Kivet
- Leijat Helsingin yllä
- London Calling
- Samaa vanhaa....
- Tatuoitu nainen
- Riimittelyä
- There's only so much a heart can endure
- Elämä on... joskus aika helvetin vaikeaa
- Run and hide
- Biggest Loser
- Lapsi
-
▼
syyskuuta
(16)
Kategoriat
- minäminäminä (14)
- valitus (13)
- venus ja mars (13)
- syvällistä (12)
- duuni (8)
- life sucks (8)
- (teini)angstia (6)
- runotorstai (4)
- opiskelu (3)
- kirjat (2)
- leffat (2)
- liikunta (2)
- mitähä?? (2)
- muzakki (2)
- terveisiä perheestä (2)
- huumöri (1)
- kaunis maailma (1)
- meedia (1)
- meemi (1)
- ruoka (1)
- shoppailu (1)
- valokuvatorstai (1)
8 kommenttia:
Sitä joskus juuttuu, milloin mihinkin.
Kirjoitin www:n väärin, nyt sen oieaksi käärin.
Niin siis oikeaksi
Eli juutuin tänne.
Vaan kun ei tuu, ite pitäää....
Helanes, sitä juuttuu niin kovin helposti. :)
Genoveeva, niinpä. Sehän se juuri onkin vaikeinta.
Vapaita me olla voimme, vaikka vankityrmässä. Ihmisellä on sisimmässä vapaus tai vankeus.
En tunne.
Lähetä kommentti