Meidän talossa on yksi huone. Tai no on siinä useampikin huone, mutta tämä yksi erityisesti on nyt puheena. Se rempattiin viime talvena ja tapetit, lattiat ja vaatekaapit on nyt ihan vimpan päälle. Huoneessa on kirjoituspöytä, jolla on mun tietokone. Ja tuoli. Ja toinen tuoli. Ja läjä kamaa, jotka raahasin kotiin kun työsuhteeni Byroossa päättyi keväällä.
Tuo huone häiritsee minua. Ai miksi? No siksi, ettei sille ole kunnon funktiota. Ja siksi, että siellä on romua. Ja siksi, että siellä on lähes tyhjä kaappi, jonne ne romut voisi tunkea mutta kukaan ei ole niitä sinne tunkenut. Ei, vaikka eilen uhosin niin tekeväni.
Vaikka romut tunkisi kaappiin, ei huoneella silti ole funktiota. Se on vain huone. Jos joskus tulee pikkuöttiäisiä, mitä ei ainakaan ihan vielä ole tulossa menkkakivuista päätellen, ne saavat tuon huoneen. Jos tulee vieraita, ne punkkaavat tuossa huoneessa. Muutoin minä istun siellä näytön valossa ja surffaan netissä.
Tsiisus. Olen varmaan ensimmäinen ihminen, joka valittaa siitä kun on ylimääräistä tilaa... Pistetään tämä hormonitoiminnan piikkiin jooko?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti