Liikunta sucks

Isäntä on saanut jostain päähänsä, että se on nyt mun personal trainer. Minähän olen syntyjäni laiska kuin lapamato, mutta aina toisinaan saan kyllä itsekin jonkun liikuntakärpäsen pureman. Sinällään siitä ei mitään haittaa ole, sillä ylimääräisiä kiloja löytyy ihan tarpeeksi ja niistä olisi toki hyvä päästä eroon. Mieluummin tosin ilman hikeä ja kipua ja ponnistelua kiitos...

Vajaan viikon olemme isännän kanssa käyneet yhdessä joko pyöräilemässä, lenkillä tai sauvakävelyllä. Eikä se ole ihan täyttä tuskaa ollut, vaikka välillä mulla meinaa pinna palaa miehen kanssa. Sillä on "miellyttävä" tapa tietää kaikki ja olla aina oikeassa, ainakin omasta mielestään. Ja kyllähän se aika usein onkin oikeassa. Eilisen hikoilumaratonin jälkeen sain aikaiseksi pienen viehättävän myrskyn vesilasissa kun erehdyin sanomaan kuinka ärsyttävää on kuulla puoli tuntia luentoa terveistä elämäntavoista ja siitä, kuinka tulee liikkua. Tässä kohtaa lienee hyvä mainita, ettei siippani ole itsekään juuri lapamatoa aktiivisempi normaalioloissa. Välillä silläkin vain napsahtaa päänupissa...

Noh, tänään saan varmaan kuitenkin vapautuksen päivittäisestä rääkistä, sillä jo keväällä kerran tulehtunut jännetuppi toisessa jalkapöydässä on jälleen ilokseni ryhtynyt ärhentelemään. Aamulla meinasin tuskin päästä liikkeelle ja töissä nilkutin todella onnettoman näköisenä. Paska mäihä jälleen kerran. Heti kun alkaa tehdä jotain kuntonsa puolesta tulee jotain tällaista. Joo, personal trainerini muisti luennoida kyllä kuinka keho tottuu rasitukseen ajan kanssa, mutta mitä iloa siitä on, jos ensin joutuu kuitenkin vedet silmissä kärvistelemään kinttunsa kanssa. En mä jaksa odottaa tottumista, mä haluan tuloksia nyt hetihetiheti! Ja haluan että sorja sorkkani paranee välittömästi.

Oli paljon terveempi olo kun vaan makasi sohvalla pottuna. :(

Nora Robertsin Morriganin risti on melkein luettu, mutten nyt jaksa siitä sen enempää sanoa, muuta kuin että tosi hyvä kirja. Ja miksi, oi miksi aina retkahdan renttuihin tai muihin pahiksiin, jotka kuitenkin kuolevat lopussa tai ovat vain sivuosassa? Tässä tapauksessa vampyyri Cian on ihana... En tosin tiedä kuoleeko hän ja toivon ettei. Ehkä hän myös pääsee vielä suurempaan osaan jatkossa, sillä kirjahan on vasta ensimmäinen osa trilogiaa. Loput kaksi osaa ilmestyvät suomeksi ensi vuonna mutta kuka nyt sellaista jaksaa odottaa? Englanninkieliset versiot näkyvät olevan Suomalaisessa jo myynnissä. Että ei kun sinne!