Tanssijalkaa kutkuttaa

Taitaa olla edessä aika rankka syksy, mutta itsepähän olen itseni tähän liemeen hommannut... Olen ilmoittautunut paikalliseen työväenopistoon peräti kahdelle tanssikurssille ja sen lisäksi mulla on tiedossa vielä Avoimen yliopiston opinnot. Niistä tosin voi varmaan lintsata, ainakin luennoilta...

Olin muuten perjantaina siellä Yrityksessä nuuhkimassa ilmapiiriä. Paikka vaikutti periaatteessa ihan kivalta ja homma mielenkiintoiselta. Työ on tosin ihan erilaista kuin se, mitä nyt teen ja työtahti varmasti paljon hurjempaa. Minähän siis pidän työstäni erittäin paljon samoin nykyisistä työkavereistani, ainoa vika Avo-osastossa ja Byroossa on se, että johdon taholta simputetaan. Siksi olenkin päätynyt siihen ratkaisuun, että jos mulle paikkaa Yrityksessä tarjotaan, otan sen vastaan. Ihan jo siitäkin ilosta, että saan sanoa itseni irti täältä. Voi olla, että tulen joskus sitä vielä katumaan, mutta toisaalta... Täällä mulla on tällä erää tiedossa keikkaa neljäksi kuukaudeksi ja Yrityksessä tarjoavat ensialkuun vuoden sopparia. Lisäksi Yrityksessä lähes kaikki sähköpostiliikenne toimii englanniksi ja täällä en ainakaan kielitaitoa pääse kehittämään. Perjantaina pitäisi selvitä miten tuon homman kanssa käy...

Toisaalta toivon, että saan sen ja toisaalta taas pelkään sitä. Kummallinen on ihmisen mieli.

Olen kerran aikaisemmin ollut vähän vastaavassa tilanteessa ja mielestäni silloin valitsin väärin. Olin opiskeluaikana Sittarin kassalla ja sitten pääsin isoon Huonekalupuljuun kesäjampaksi työharjoittelun jatkeeksi. Irtisanoin itseni Sittarista ja sen jälkeen keikuin Huonekalupuljun palkkalistoilla pari vuotta ja tsiljoona työsopimusta kunnes valmistuin ja jäin työttömäksi. No ok, sain Huonekalupuljusta sellaista työkokemusta, jonka ansiosta pääsin aikanaan Byrooseen, mutta voisin olla vielä pitemmällä jos olisin jäänyt Sittariin.

Olin siinä(kin) hommassa hyvä ja luonteeltani olen sellainen, etten halua olla keskinkertainen. Uskon, että olisin edennyt, jos en Sittarissa, niin muuten kaupan alalla. Ja voisin olla ties mitä!!! Tässä siis syy miksi hirvittää, jos joudun itse päättämään otanko Yrityksen paikan vastaan vai jatkanko kitkuttelua Avo-osastolla. (Sisäinen pessimistini onneksi lohduttaa sillä, että en kuitenkaan saa sitä paikkaa eikä mun tarvitse mitään päätöstä tehdä...)

Ärsyttävää, ettei keksi muuta kirjoitettavaa kuin työ...